Luonnonlapsi Calpurnia Tate

Kesälukupiiri on edennyt jo kolmanteen kirjaan, kun havahduin siihen, että en ole vielä blogannut kahdesta aiemmasta kirjasta.

Piiri lähti käyntiin Jacqueline Kellyn kirjalla Luonnonlapsi Calpurnia Tate. Tässä kohtaa suomentaja on ottanut hieman vapauksia, sillä kirjan alkuperäinen nimi on: The Evolution of Calpurnia Tate, joka on minusta kuvaavampi. Luonnonlapsi-sanalla on Suomessa erityinen merkitys, jonka wikipedia määrittelee näin:

henkilö, joka pyrkii sosiaalisiin rooleihin kohdistuvista odotuksista riippumatta toimimaan luontaistentunteidensajavaistojensamukaisesti    

Kuitenkin tässä kirjassa luonnonlapsi viitannee oikeasti luontoon ja päähenkilön tiiviiseen luontosuhteeseen. 

Pidin kirjasta. Jo heti alkumetreillä huomasin, että tarina muistuttaa kerronnaltaan jollain tavalla Pieni talo preerialla -kirjasarjaa. Päähenkilö on juuri ja juuri toisella kymmenellä oleva tyttö, joka löytää isoisänsä opastuksella luonnontieteiden ihmeellisen maailman. Edellinen lukemani luonnontieteitä käsitellyt kirja taisi olla Suon villi laulu, joka on ilmaisultaan ja luonnonkuvaukseltaan omassa luokassaan, mutta ei Calpurnia Taten tarina siitä paljon jälkeen jää. 

Kirjassa on myös huumoria. Itse luin hymyillen läpi kohdat, joissa Calpurnian veljet yrittävät tehdä vaikutuksen tytön ystävään Lulaan. 

Kirja sai USA:ssa Newbery Honor Award -nuortenkirjapalkinnon, mutta minusta aikuinen voi nauttia kirjan lukemisesta yhtä lailla, kuten Pieni talo preerialla -sarjastakin. Minusta ainakin on mukava lukea vaikkapa murhamysteerien välissä jotain viatonta. 

Mielestäni kirjan tärkein anti liittyy kuitenkin feministiseen aatteeseen. Calpurnia haluaa opiskella luonnontieteitä yliopistossa, vaikka se on ollut varmasti vuosisadan vaihteessa harvinaista naiselle. Lukupiirissämme keskustelimme siitä, millaisen jatko-osan kirjalle voisi kirjoittaa. Toin itse esiin näkökannan, että toisaalta kirja päättyi hyvin Calpurnian kannalta, koska hän ei joudu alistumaan aikakauden naismuottiin. Vaikka olen melko voimakastahtoinen ihminen jäin miettimään, olisinko itse jaksanut vastustaa ympäristön paineita tuolloin ja toteuttaa omia unelmiani. Jos jatko-osa ilmestyy, toivon että en joudu pettymään tässä suhteessa.