perjantai 30. tammikuuta 2026

Kirjabloggaajien klassikkohaaste

Osallistun tänään neljättä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Teokseksi valikoitui Rudyard Kiplingin The Jungle Book. Kirja on toki kohdennettu lapsille, mutta mielestäni se sopii hyvin aikuisenkin luettavaksi. Olen vielä kesken kirjassa, mutta koska tänään on haasteen päättymispäivä, postaan siitä myös tänään. Tapani mukaan yritän olla pilaamatta kenenkään lukukokemusta kirjoittamalla juonesta.

Kiplingin kirjoissa herää eloon Intia, jossa hän vietti itse pitkiä ajanjaksoja. Luen itse myös mielelläni Intiasta, sillä olen oleskellut siellä nuorempana. Kipling on kirjoittanut muustakin kuin viidakosta, mutta koska en ole lukenut muita hänen kirjojaan, en tiedä sijoittuvatko ne leimallisesti siirtomaa-ajalle, jolloin hän itse eli. Sen verran google valottaa häntä ihmisenä, että Kipling oli konservatiivinen ajattelultaan, sekä brittiläisen imperiumin vankkumaton kannattaja. Häntä pidetään loistavana tarinankertojana, mutta Kiplingin kirjoitustyyliä on myös arvosteltu liiasta kuvailemisesta. Viidakkokirjassa en kuitenkaan sellaista havainnut.    

Luin kirjan englanniksi. Suosittelen ehdottomasti lukemaan Kiplingiä alkukielellä, sillä se tuo hänen lyyrisen ilmaisutapansa parhaiten esiin. Kipling oli myös runoilija, ja se kyllä näkyy hänen kielenkäytössään. Hieman alussa minua hämäsivät vanhanaikaiset ilmaisutavat, kuten pronominit thou ja thee, mutta nopeasti niihin tottui.  

Teoksessa on kiinnostavia hahmoja, jotka ovat jääneet mieleen jo lapsuudestani: Baloo, Bagheera, Kaa ja porukan pahis Shere Khan. Kuten kaikki tiedämme, Disney on tehnyt kirjasta piirroselokuvan. Joissakin Disneyn elokuvissa minua on vaivannut se, että eläimistä on tehnyt liiankin paljon ihmistä muistuttavia, mutta The Jungle Book ei mielestäni tästä kärsi. Itse jäin pohtimaan käsitettä "Monkey People", Bandar-log, joka viittaa apinan kaltaisiin eläimiin, jotka "asuvat" viidakon yläosissa. Mietin saattoiko se olla jonkinlainen metafora. Kirjassa sanotaan, että Monkey People -hahmoilla ei ole sääntöjä, eikä johtajaa, ja heidän kulttuurinsa on muutenkin alkeellista. Ja aivan oikein, kun tutkin googlea, niin löysin tukea ajatukselleni; Monkey People viittaa ilmeisesti brittien siirtomaavaltaan ja rasistiseen käsitykseen Intian alkuperäisväestöstä.     

Miljöön kuvaaminen on uskottavaa. Tutuksi tulee esimerkiksi viidakon keskellä oleva rauniokaupunki, joka omassa mielikuvituksessani rinnastuu Kambodzhan Angkoriin, vaikken siellä ole käynytkään.       Voisin hyvin kuvitella lukevani Kiplingiltä muutakin, esimerkiksi klassikkokirjan Kim. 

tiistai 6. tammikuuta 2026

Vuosi 2026 kirjablogissani

Lukijat lienevät huomanneet, että blogini on viettänyt syksyn hiljaiseloa. Se ei tarkoita, etten olisi lukenut - ainoastaan olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta. Tässä kuitenkin muutama sananen syksyn lukemistosta. Ehdoton helmi oli Taylos Jenkins Reidin Tähtienvälinen. Lisäksi olen edennyt, myös lukupiirin ansiosta, Pieni talo preerialla -sarjassa jo viidenteen osaan. Tästä lisää myöhemmin blogissani. Uusi löytö oli Kahvila Koivu -sarja sekä Goodreadsissakin suosituksi todettu Hattaradilemma, joka oli kaikessa aitoudessaan valloittava ja josta sain idean vuoden 2026 teemaan. Onneksi kaikki lukemani kirjat ovat tulleet tallennetuksi Goodreadsiin, vaikka ne tänne blogiin eivät olekaan päätyneet.   

Silloin kun kirjoitusjumi iskee, voi ottaa avuksi hieman helpomman bloggaustavan, jota olen hyödyntänyt jo aiemmin, eli voi kirjoittaa useasta kirjasta samaan postaukseen. Tämä toimii eriyisesti, jos kirjat ovat samaa genreä (jolloin niitä onkin järkevää vertailla) tai jopa samaa sarjaa. 

Tulevaisuudessa en edelleenkään aio pakottaa itseäni kirjoittamaan itsestäänselvyyksiä mistään kirjasta, jos minulla ei oikeasti ole paljon sanottavaa siitä.  

Minulla ei ole ollut tapana valita mitään vuoden teemaa lukemiseen, mutta tällä kertaa haluan niin tehdä ja valitsin genreksi feel good-kirjallisuuden. Tämä ei tarkoita, että hylkäisin esim. klassikot ja muun ns. vakavamman kirjallisuuden. En vain ole koskaan pyhittänyt tämänkaltaiselle kirjallisuudelle omaa vuotta ja nyt haluan sen tehdä.  

Hyvän mielen kirjallisuus mielletään usein toisen luokan kirjallisuudeksi ja olen syyllistynyt itsekin sen vähättelyyn. Tänä vuonna minä haluan kuitenkin julistaa tämän genren ilosanomaa. Miksi vaikeilla ja vakavilla aiheilla olisi etuoikeus olla esillä kirjallisuudessa? Eikö nimenomaan iloisista asioista syvällisesti kirjoittaminen ole haastavaa? Feel good -kirjallisuudessakin on hyviä ja ei-niin-hyviä kirjoja ja yritän erityisesti löytää tietysti niitä hyviä kirjoja luettavaksi. 

Minulla oli tarkoitus pitää joululomalla lukumaraton, mutta siirsin sen helmikuulle muiden kiireiden johdosta. On yllättävän vaikeaa valita kirja, jonka parissa haluaisi viettää esimerkiksi 12 tuntia. Yleensä luen ja kuuntelen maksimissaan parin, kolmen tunnin jaksoissa. Luulen, että valitsen jonkin kohtuullisen pitkän ns. lukuromaanin (vaikka vihaankin tätä nimitystä), mahdollisesti joltain tutulta kirjailijalta, josta tiedän etukäteen pitäväni, nin ei tarvitse hampaat irvessä lukea. 

Toinen tavoitteeni vuodelle 2026 on lukea kaikista maailman maista, mutta tässä tavoitteessa arvelen riittävän haastetta vaikka 10 vuodeksikin. Jatkan myös Kirjamaassa kirjoittamista. Alla listattuna loput tavoitteeni ja haasteeni vuodelle 2026.

-pikku-Helmet, johon haluan sisällyttää nimenomaan nuorten kirjoja

-kirjabloggaajien klassikkohaaste, johon valikoitui Rudyard Kiplingin The Jungle Book (englanninkielinen versio)

-Japani-lukupiiri, jossa ensimmäisenä vuorossa Tuulen laakson Nausicaä

-tiiiliskivihaaste, jossa ensimmäisenä vuorossa Genjin tarina, muut kolme kirjaa päivittyvät myöhemmin

-näiden lisäksi yritän päästä vielä yhteen lukupiiriin ainakin pari kertaa kevään aikana 

  


 




Kirjabloggaajien klassikkohaaste

Osallistun tänään neljättä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Teokseksi valikoitui Rudyard Kiplingin The Jungle Book. Kirja on to...