Kellontekijän tytär

Lukupiirissämme keskusteltiin viime viikolla Kate Mortonin kirjasta Kellontekijän tytär. 
Otan tässä postauksessa käyttöön uuden kirjojen arviointimenetelmän, josta mainitsin jo edellisessä postauksessani. Tämä arviointimenetelmä on CAWPILE. Kirjaimet tulevat englannin kielen sanoista: character, atmosphere, writing. plot, intrigue, logic ja enjoyment. Lopuksi annan vielä tähdet kirjalle perustuen CAWPILE-arvion keskiarvoon.

En ollut lukenut Kate Mortonia aiemmin. Kuten omalta osaltani toin lukupiirissä esille, kirjassa on paljon henkilöitä ja lukiessa niiden pitäminen erillään toisistaan on haasteellista, muttei mahdotonta. Oli oikea valinta lukea tämä kirja perinteisenä versiona äänikirjan sijaan. En usko, että olisin kuunnellessa pysynyt kärrryllä siitä, kuka kukin on. Useat kirjan hahmoista olivat silti sympaattisia, enkä kokenut henkilöiden aiheuttavan ärsytystä missään vaiheessa. Se ei tarkoita että olisin pitänyt heistä kaikista, mutta henkilöt olivat loogisia ja johdonmukaisia. Heidän luonnettaan kuvataan toiminnan kautta, kuten tällä hetkellä vallalla olevan "oikean" kirjoittamistavan mukaan kuuluukin. Kirjassa on muutamia kiinnostavia sivuhenkilöitä, kuten Intiasta Englantiin kouluun  lähettetty Ada. Toinen mielenkiintoinen "henkilö" on kummitus, joka herätti lukupiirissä runsaasti keskustelua. 

Piirissämme todettiin myös, että suurimmassa osassa lukuja esiintyvä talo on ehdottomasti yksi kirjan olennaisimpia elementtejä. Ilmapiiriä kuvataankin enimmäkseen talon ja sen sisustuksen kautta. Jotkut lukijat kuvailu saattaa karkoittaa, minua ei. 

Kirjoitustyyli on enimmäkseen selkeä, mutta olisin itse työstänyt kirjan rakennetta hieman eteenpäin. On toki hienoa, jos lukija tulee yllätetyksi, kuten itse tulin, mutta mielestäni näin suuren henkilögallerian kuljettaminen kirjan läpi on haasteellista, ja olisin itse kaivannut joitain tarkennuksia. 

Sen sijaan lopun avoin ratkaisu sopii minusta tälle kirjalle kuin nenä päähän. Kirjan juoni on mielenkiintoinen ja pitää otteessaan loppuun asti. Tavallaan kirja koukutti ja sitten välillä taas ei. Oli kuitenkin hyvä, että lukija joutui välillä miettimään itse, eli tämä kirja ei ole mikään lomakirja aivot narikkaan -tyyliin.

Ns. world building oli tehty mielestäni hyvin. Erityisen arvostettavaa oli mielestäni keskenään hyvinkin erilaisten aikakausien kuvaaminen, kuten esimerkiksi sodanjälkeinen aika ja nykyaika. Käsittääkseni toinen kirjailijan vanhemmista työskentelee antiikin myynnin parissa, joten ei ihme, että vanhojen tavaroiden kuvaus onnistuu mainiosti.  

Kaiken kaikkiaan nautin kirjasta paljon, ja erityisesti ajan ja sen kulumisen kuvaus on yksi kirjan kantavia teemoja. Aikakäsitys tiivistyy mielestäni hyvin tässä lainauksessa: "Vain hullu haluaa lyhentää matkaa ja aikaa." 3,5 tähteä.