Teen nyt poikkeuksellisesti yhden tekstin kolmesta kirjasta, jotka olen kuunnellut hiljattain, ja jotka käsittelevät samaa teemaa. Miksei suomen kielessä ole sanaa poikkikulttuurinen, kun on kerran poikkitaiteellinen tai poikkitieteellinen? Sillä tuo sana poikkikulttuurinen kuvaisi parhaiten tämän tekstin teemaa. Kuuntelin siihen seuraavat kirjat: Jussi Konttinen: Siperia, Satu Rämö: Talo maailman reunalla ja Lotta-Sofia Saahko: Koti kulttuurien välissä
Näistä ehkä parhaiten mieleen jäi viimeksi mainittu. Lotta-Sofia Saahkosta en tiennyt alun perin muuta kuin Lotta ja pappa -Youtube videot, jotka eivät ole minulle tuttuja, mutta joita äitini kuunteli innokkaasti lockdownin aikana.
Kirjojen juonesta on aina vaikea kirjoittaa ilman spoilereita; siksi sanon vain, että kirjassa Lotta pohtii lapsuuttaan ja nuoruuttaan Saksassa ja Kiinassa. Kirja kuitenkin herätti minussa paljon ajatuksia, joita koetan syväluodata seuraavassa.
Olin itse luultavasti poikkeuksellisen itsenäinen nuorena; lensin esimerkiksi Atlantin yli ja takaisin yksin ja alle 15-vuotiaana. Siksi aloin kirjan edetessä ihmetellä yhä enemmän kirjan päähenkilön lapsellisuutta. Taidan itse muistuttaa enemmän Lotan siskoa Liinaa. Kuitenkin luettuani kirjan loppuun tunsin ymmärtäväni miksi Lotta käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Kirjan lopussa on nimittäin erittäin valaiseva tekstipätkä third culture kid -ilmiöstä. Aiheesta on kirjoittanut ainakin Ruth Useem.
Lotta-Sofia Saahkon kirja kannattaa lukea jos kokee olevansa "third culture kid", mutta minä suosittelen sitä kaikille kulttuurien vuorovaikutuksesta kiinnostuneille.
Sitten sanon vielä tämän, silläkin uhalla, että joku tästä mielensä pahoittaa: Kaveripiirissäni on aina oltu suvaitsevaisia erilaisia lasten kasvatustapoja kohtaan. Esimerkiksi eräässä työpaikassa työtoverini mies oli pitkään rauhanturvaajana Afganistanissa. Tällainen tilanne aiheuttaa tietysti perheelle monenlaisia haasteita, mutta se ei todellakaan välittömästi (kuten tiedän joidenkin ajattelevan) aiheuta lapsille murheellista lapsuutta.
Talo maailman reunalla- kirjaa mainostettiin lauseella "jotain ihan muuta kuin vuosi Provencessa". En ole viimeksi mainittua kirjaa lukenutkaan, vaikka se hyllyssäni onkin. Tämän kirjan parissa todella viihdyin. En ole lukenut Rämön dekkareita, mutta otan ne lukulistalleni ihan pelkästään tämän kirjan perusteella. Kirjassa kulttuurien välisyyttä kuvataan hyvin eri tavalla kuin Saahkon kirjassa. Tässä kirjassa ulkomaille muutto tuntuu eniten koko perheen projektilta.
Sen sijaan Jussi Konttisen kirjassa Siperia tuntuu olevan päähenkilön oma projekti, jota perhe vain myötäilee. Siksi en ehkä viehättynyt tästä kirjasta niin paljon. Se on kuitenkin lukemisen / kuuntelemisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti