En yleensä harrasta tällaista kirjoittamista, mutta teen poikkeuksen ja teen yhteispostauksen alkukesän kirjoista, jotka kaikki sattuivat olemaan myös lukupiirikirjoja, kaksi Puulan seutuopiston kesälukupiirikirjoja ja yksi japanilaisen lukupiirin. Mikään kirjoista ei sisältänyt niin mullistavia ajatuksia, että olisivat jääneet mieleen pyörimään moneksi päiväksi, mutta olen harjoitellut pitämään myös sellaisista kirjoista, jotka tarjoavat lyhyen breikin todellisuudesta. Ei sen kummempaa. Tällainenkin kirja voi saada minulta hyvät arviot, sillä kuten olen aiemminkin painottanut, teen kirjojen kesken vertailuja ennen kaikkea genren sisällä, se on minusta oikeudenmukaisempaa, sillä kirjoilla ja kirjailijoilla on erilaisia tavoitteita.
Taina Niemi: Ämpärikesä
Tämä on ihana välipalakirja jos mikä, ja sopii kesään. Päähenkilöt ovat nuoria, mutta kirjan lukee kiinnostuneena myös aikuinen. Henkilögalleria on laaja, joten uskon, että jokaiselle riittää samaistumispintaa.
Kuuntelin kirjan; ainoa asia, jonka koin hieman haasteelliseksi oli pysyä kärryillä henkilöistä, sillä kirjan protagonisti vaihtuu koko ajan. Koska tämän kirjan viehätys perustuu juonenkuljetukseen, en kerro enempää, mutta suosittelen tätä paitsi nuorille, myös nostalgiannälkäisille "entisille nuorille".
Oletko muuten tehnyt koskaan bucket listia? Minä olen ja se on hauskaa. Ideana on tehdä lista asioista, jotka haluaa tehdä / kokea. Mutta ei tiukkapipoisesti, esim. omassa bucket listissa voisi lukea syksyn kohdalla: hypi vesilätäkössä.
Kolme ja puoli tähteä.
Yoko Ogawa: Muistipoliisi
Tämä kirja on täysin erilainen kuin edellinen. Kyse on japanilaisesta maagisesta realismista. Liityin keväällä innostuneena japanilaiseen lukupiiriin, koska Japani on lähellä sydäntäni.
Teos kertoo maailmasta, jossa muistaminen on kiellettyä. Tämä jo itsessään tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia moniin asioihin, kuten juutalaisten joukkotuhoon toisen maailmansodan aikana (tätä ei kuitenkaan kirjassa käsitellä vaan se on oma mielleyhtymäni). Usein puhutaan siitä kuinka tärkeää on muistaa asioita. Valitettavasti elämme nytkin maailmassa, jossa sodat ovat arkipäivää; onko ihmiskunta siis oppinut mitään ja tuleeko oppimaankaan. Tällaisia asioita pohdiskelin lukiessani. Juoneltaan kirja muistuttaa Anne Frankin päiväkirjaa, joka ei enää itselläni ole kovin tuoreessa muistissa, mutta kyse on piileskelystä.
Kirja ei aivan täyttänyt omia odotuksiani, mutta on silti hyvä valinta japanilaisestsa kirjallisuudesta kiinnostuneelle. Kolme tähteä.
Eeva Kilpi: Punainen muistikirja
Tämä kirja oli jälleen erilainen kuin kaksi edellistä. Punainen muistikirja on kirja ikääntymisestä, luonnnosta, luopumisesta, maailmantuskasta ja paljon muuta. Kirja on kirjoitustyyliltään lähes tajunnanvirtaa. Käsittääkseni kirjailija on kirjoittanut tämän jo korkeassa iässä. Valloittava kirja kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kolme ja puoli tähteä.
